Jee! Tänäin oli satanut tännekin ensilumi, joka kaiken lisäksi jäi vielä maahan koko päiväksi. Tuli sellainen pikkkutyttöolo, kun aamulla kuljin hymy korvasta korvaan kirpeässä talvikelissä. Tykkään ja todella paljon.
Nyt on päästy vähitellen siihen vaiheeseen, että illalla nukkumaan mennessä viiminen ja aamulla ensimmäinen ajatus on ompelemisessa. Tällä viikolla tuota on tapahtunut erityisen paljon, sillä meillä on meneillään ns. pahin viikko, kun kaikille pareille tehdään kaksi asua. Sanomattakin on varmasti selvää, että työtä on ollut paljon tehtävänä. Tällä hetkellä olen kuitenkin rauhallisin mielin - omat ompelukseni ovat hyvässä vaiheessa.
Hassua, että huomenna on taas perjantai. Juurihan se oli. Toisaalta olen sitä myös odottanutkin, sillä suuntana on huomenna kotikonnut pitkästä aikaa. Ihanaa päästä rauhaan ja hiljaisuuteen sekä näkemään perhettä. Sitä on tullut kaivattuakin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti