Puolivälinpaalu

Kun on kivaa, aika kuluu kuin siivillä. Tosiaan puoliväli tästä harjoittelusta on nyt saavutettu, mikä tuntuu niin oudolta, kun justiinsa tänne vasta matkasin. Tämän hetken fiiliksistä voisi sen verran kertoa, että hetkeäkään en ole katunut, vaikka viime keväänä päätöstä tehdessä emmein suuntaaan, jos toiseen.

Yhä välillä joutuu aamusin nipistämään itseään, että tajuaa olevansa oikeasti täällä ja oikeasti lähtevänsä tekemään toinen toistaan hienompia tanssiasuja televisiota varten. Se vaan tuntuu niin käsittämättömältä, että tälläinen pikku kylän tyttö on päässyt toteuttamaan unelmaansa.

Tänä aamulla, kun tosiaan totesin olevani puolivälissä harjoittelua, päätin juhlistaa sitä jollain tapaa. Askel veti keskustaa kohden ja sieltä kohti satamaa ja Suomenlinnan lauttaa Silakkamarkkinoiden kautta (ja koska Maailma on pieni paikka, pongasin ainakin kolme Merikarvialaista myyjää).

Suomenlinna on pitkään ollut to do -listalla. Jotenkin vain aikaisemmin ei ole saanut aikaiseksi käytyä siellä. Ja nyt ihmettelen miksen ole aiemmmin poikennut. Paikkahan juuri sitä, mistä minä tykkään: merta, kaunista luontoa ja historiallisia rakennuksia. Pari tuntia hurahti tuosta noin vain, kun kiertelin ympäriinsä ja ihastuin mitä ihanampiin näkymiin. Veikkaan, että siellä tulee käytyä vielä toistekkin.

Pojilla oli sotaharjoitukset meneillään.