Rati riti ralla, tuli talvi halla

Jee! Tänäin oli satanut tännekin ensilumi, joka kaiken lisäksi jäi vielä maahan koko päiväksi. Tuli sellainen pikkkutyttöolo, kun aamulla kuljin hymy korvasta korvaan kirpeässä talvikelissä. Tykkään ja todella paljon.

Nyt on päästy vähitellen siihen vaiheeseen, että illalla nukkumaan mennessä viiminen ja aamulla ensimmäinen ajatus on ompelemisessa. Tällä viikolla tuota on tapahtunut erityisen paljon, sillä meillä on meneillään ns. pahin viikko, kun kaikille pareille tehdään kaksi asua. Sanomattakin on varmasti selvää, että työtä on ollut paljon tehtävänä. Tällä hetkellä olen kuitenkin rauhallisin mielin - omat ompelukseni ovat hyvässä vaiheessa.

Hassua, että huomenna on taas perjantai. Juurihan se oli. Toisaalta olen sitä myös odottanutkin, sillä suuntana on huomenna kotikonnut pitkästä aikaa. Ihanaa päästä rauhaan ja hiljaisuuteen sekä näkemään perhettä. Sitä on tullut kaivattuakin.

Villi viikonloppu vai?

Kuten arvata saattaakin viikko on jälleen vierinyt ja viikonloppu saavutettu. Sana kiire on nyt alkanut todentua, kun työnsarkana on ollut seitsemän vakiopukua. Helmoja on ollut hieman saumuroitavana ja strasseja liimattavana. Sunnuntaina sitten voitte työnhedelmiä ihailla.

Tänäin ensimmäistä kertaa pakkanen nipisteli poskia töihin kävellessä. Olin jotenkin ihan innoissani tuosta kelistä, sillä mikään ei ole kauniimpaa kuin syysaurinko ja kuura. Tällä innolla meni koko päivä kuin hujauksessa ohi. Ja nyt ollaan sitten siinä radiossa kovasti mainostetussa viikonlopussa. Saapi nähdä mitä se tuo tullessaan.

Iltapuhteena on tullut tässä kuukauden ajan väkerrettyä villapaitaa, joka tällä viikolla (vihdoin) valmistui. Nyt odotan, että tulisi kunnon pakkaset, jotta pääsisi kääriytymään siihen pakoon pahaa maailmaa.

Puolivälinpaalu

Kun on kivaa, aika kuluu kuin siivillä. Tosiaan puoliväli tästä harjoittelusta on nyt saavutettu, mikä tuntuu niin oudolta, kun justiinsa tänne vasta matkasin. Tämän hetken fiiliksistä voisi sen verran kertoa, että hetkeäkään en ole katunut, vaikka viime keväänä päätöstä tehdessä emmein suuntaaan, jos toiseen.

Yhä välillä joutuu aamusin nipistämään itseään, että tajuaa olevansa oikeasti täällä ja oikeasti lähtevänsä tekemään toinen toistaan hienompia tanssiasuja televisiota varten. Se vaan tuntuu niin käsittämättömältä, että tälläinen pikku kylän tyttö on päässyt toteuttamaan unelmaansa.

Tänä aamulla, kun tosiaan totesin olevani puolivälissä harjoittelua, päätin juhlistaa sitä jollain tapaa. Askel veti keskustaa kohden ja sieltä kohti satamaa ja Suomenlinnan lauttaa Silakkamarkkinoiden kautta (ja koska Maailma on pieni paikka, pongasin ainakin kolme Merikarvialaista myyjää).

Suomenlinna on pitkään ollut to do -listalla. Jotenkin vain aikaisemmin ei ole saanut aikaiseksi käytyä siellä. Ja nyt ihmettelen miksen ole aiemmmin poikennut. Paikkahan juuri sitä, mistä minä tykkään: merta, kaunista luontoa ja historiallisia rakennuksia. Pari tuntia hurahti tuosta noin vain, kun kiertelin ympäriinsä ja ihastuin mitä ihanampiin näkymiin. Veikkaan, että siellä tulee käytyä vielä toistekkin.

Pojilla oli sotaharjoitukset meneillään.

Tähän vuoden aikaan

Työntäyteisen viikon jälkeen pieni "lomamatka" tekee hyvää. Tämä tyttö hyppäsi perjantaina Riikan kyytiin ja reissasi Ikaalisen rauhalliseen hiljaisuuteen. Voin kertoa, että oli ihanaa nukkua omassa sängyssä omassa pikku yksiössä. Tulipa samalla moikattua kavereita ja leikittyä, että minulla on työharjoittelun lisäksi myös oikeasti sosiaalista elämää.

Hämmentävintä tässä reissussa oli se, että kerkesin olemaan kuukauden poissa Kaalimaasta ja se tuntui ihan vuodelta. Silti kaikki oli täysin samanlaista kuin ennenkin. Toinen hämmästyttävä asia oli ruska. Siis kyllähän minä olen tiedostanut, että syksy on tullut, vaikka kesätakilla tarkenee yhä todella hyvin. Jotenkin kuitenkin on jäänyt huomaamatta, että puut ovat vaihtaneet vehreyden väriloistoon ja katukäytävät ovat peittyneet leijaileviin lehtiin. Säikähdin hieman lauantaiaamuna katsoessani ulos, kun siellä näkyi tutun vihreän sijaan keltaisia koivuja. Ehkä pitäisi hieman enemmän seurailla tuota ympäristöä.

Nyt sitä voisi mennä vaihtamaan jotain nättiä päällensä ja suunnata kohti studiota. Ehkä nyt kolmannella kerralla voisi myös alkaa tajuamaan, että katselen tekemiäni vaatteitani sieltä katsomosta.