Opiskelijalippu Helsinkiin, kiitos

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Helsingissä. Oikein isoossa maailmassa :). Pientä kulttuushokkia on tullut podettua, kun kaikkialla tuntuu olevan triplaten enemmän autoja, ihmisiä, kauppoja, taloja ja oikeastaan ihan kaikkea. Tunsin itseni melkoisen pieneksi ja yksinäiseksi tuolla liikenteen humussa, mutta samalla melko metropoliitaksi, sillä minä osasin ihan itse matkustaa metrolla! (Miten niin maalaistyttö)

Vielä nytkin tämä koko juttu tuntuu hieman utopistiselta.Kuinka on mahdollista, että olen huomenna tekemässä niitä mekkoja, joita pikku tyttönä tuli ihailtua telkkarissa? Vähä väliä täytyy vieläkin nipistellä itseäni, etten vain näe jotain unta. Huomenna sen sitten näkee, kuinka unta tämä oikeasti on.

Tässä vielä kuvaspämmiksi perjantainen läksiäiskakku Darth Vader -tyyliin.

Taas homma etenee

Apua! Mihinkä ihmeeseen tämä aika oikein kuluu?! Kuu kuluu jo uhkaavasti kohti loppuaan. Tarkalleen tästä hetkestä viikko eteenpäin ja minä heittelen viimeisiä tavaroita kassiin ja suuntaan nokkani kohti Helsinkiä. En ole vielä oikein käsittänyt kuinka tässä jo näin likellä ollaan. Mihinkä tämä aika oikein katosi?

On pakko myöntää, että pienimuotoinen jännitys on muuttanut tuonne vatsanpohjaan. Päässä ei oikein tahdo muuta pyöriäkään kuin ajatus, että kohta, kohta se alkaa. Sen ovat varmasti kaikki kaveritkin huomanneet, sillä puheenaiheeni eivät taida oikein muuta käsittään kuin pakkausstressiä ja hehkutusta tulevasta.

Niin se pakkausstressi. Olen puhunut jo varmasti kuukauden verran siittä, kuinka pitäisi pakata ja suunnitella, mitä tavaroita otan mukaan. Toistaiseksi asia ei ole edennyt kuin puheen tasolle. Anteeksi vain kaverit, joudutte vielä viikon kestämään sitä. Jotenkin ajatus siittä, että pitäisi pakata kolmen kuukauden edestä tavaraa tuntuu ylitsepääsemättömän kauhealta. Ehkä sitä voisi aloittaa huomenna tai ylihuomenna... Tai jos joku haluaisi tulla tekemään sen minun puolesta? Eikö, no miksei?

Nuppineula sormessa

Viime viikolla koulu alkaa pärähti melkoisella tohinalla. Heti toisena päivänä aloitimme kerrata peruskaavojen piirtämistä ja voin sanoa, että kyseinen homma tuli kyllä niiiiin tarpeeseen. Nimittäin tämä tyttö ei vissiin osaa vieläkään lukea ohjeita tai jotain, kun eräskin hihan kaava meni kaksi kertaa uusiksi. Saa nähdä huomenna menikö kolmaskaan kerta putkeen...

Tänäin sitä huomasi todella olevansa taas koulussa, kun pääsi ompelemaan! Ja sain ensimmäisen tilaustyönkin tehtäväkseni. Muutenkin oli mukava palata koulunpenkille (outoa, mutta totta) ja nähdä kaikkia luokkakavereita, joista vain muutamaan tuli ohimennen törmättyä kesänaikana.

Koulun alkaminen myös merkitsi itselle sitä, että harjoittelun alkamispäivä alkaa olemaan likellä. Nimittäin kolme viikkoa enää jäljellä! Pakko myöntää, että vähitellen sitä tässä alkaa jänskättää. 

Matkalaukkuelämää

Heipsan kaikille!

Tästäpä alkaa lähtölaskenta tähänastisen elämäni ehkä suurimpaan seikkailuun. Vajaan kuukauden kuluttua, 1.9, tämä tyttö aloittaa työssäoppimisen niinkin mielenkiintoisessa paikassa kuin: tittidittidii Tanssii tähtien kanssa -ompelimossa!

Tänne blogiini olisi tarkoitus kaataa, suodattaa ja purkaa tuntojani, kertoa kuulumisia ja muutenkin jakaa kokemuksiani tulevasta kolmen kuukauden harjoittelujaksosta sekä maalaistytön seikkailuista Helsingin vauhdikkaassa kaupunkielämässä.

Ja tietysti näin alkuunsa siittä kasvavasta jännityksestä ja odotuksesta (sekä pakkausstressistä), jota tuleva aiheuttaa.

Tässäpä vielä pieni kuvamaistiainen alkuviikosta, kun hengasin Kööpenhaminassa palmupuun alla.