Taas homma etenee

Apua! Mihinkä ihmeeseen tämä aika oikein kuluu?! Kuu kuluu jo uhkaavasti kohti loppuaan. Tarkalleen tästä hetkestä viikko eteenpäin ja minä heittelen viimeisiä tavaroita kassiin ja suuntaan nokkani kohti Helsinkiä. En ole vielä oikein käsittänyt kuinka tässä jo näin likellä ollaan. Mihinkä tämä aika oikein katosi?

On pakko myöntää, että pienimuotoinen jännitys on muuttanut tuonne vatsanpohjaan. Päässä ei oikein tahdo muuta pyöriäkään kuin ajatus, että kohta, kohta se alkaa. Sen ovat varmasti kaikki kaveritkin huomanneet, sillä puheenaiheeni eivät taida oikein muuta käsittään kuin pakkausstressiä ja hehkutusta tulevasta.

Niin se pakkausstressi. Olen puhunut jo varmasti kuukauden verran siittä, kuinka pitäisi pakata ja suunnitella, mitä tavaroita otan mukaan. Toistaiseksi asia ei ole edennyt kuin puheen tasolle. Anteeksi vain kaverit, joudutte vielä viikon kestämään sitä. Jotenkin ajatus siittä, että pitäisi pakata kolmen kuukauden edestä tavaraa tuntuu ylitsepääsemättömän kauhealta. Ehkä sitä voisi aloittaa huomenna tai ylihuomenna... Tai jos joku haluaisi tulla tekemään sen minun puolesta? Eikö, no miksei?