Asiasta saappaaseen

Nyt on taasen tullut harrastettua koti-ikävän lievittämistä oikein runsaasti, sillä viimiset kaksi viikonloppua on mennyt matkustellessa ensin kotiokotio perhettä katsomaan ja Ikaalisiin laumaa moikkaamaan. Oli hassua herätä tänä aamuna, kun ei ensin meinannut tajuta, että missä on. Harmistus oli pikkuinen tajutessani olevani täällä Helsingissä ja siis pikkuinen siksi, että täällä olo tarkoittaa vain sitä, että pääsen ompelemaan jotain hienoa ja loistokasta.

Eilen käväisin katsomassa liven studiolla ja mahtavaahan se oli, kuten aina. Näinpähän sen Robininkin ihka elävänä paikan päältä. Olisi varmaan pitänyt käydä pyytämässä tukku nimmareita, sillä studion ulkopuolella odotti lauma teini-ikäisiä vesisateessa tennareissa nähdäkseen Robinista edes vilauksen. Olisivatpa hekin saaneet monen tunnin odotukselleen jotain palkkaa.

Finaalijaksoon ei ole enää kuin kolme viikkoa ja koko harjoittelun loppuun neljä. Tällä hetkellä tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta voisin jo palata kotiin, mutta en haluaisi lopettaa harjoittelupaikassa, joka on jotain uskomattoman hienoa ja loistavaa. Voi miksi tämä paikka ei voisi olla lähempänä kotia? :)