sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Suklaa kuuluu päivään kuin lanka neulan silmään

Kaksi viikkoa on ollut täynnä tapahtumia, niin etten oikein tiedä mistä pitäisi alkaa purkamaan. Arkipäivät ovat kuluneet tietysti kevyesti heittämällä ommellen ja liimakatkussa leijaillen. Olo itsellä on välistä hyvinkin glitterinen sen kaiken kimalluksen ja säihkeen keskellä.

Viikko sitten vietin kuulaan syksyistä viikonloppua Helsingin maisemissa. Pientä turistileikkiä oli taasen ilmassa, kun pyörein museoissa ja katselin maisemia. Joka kerta tuolta keskusta-alueelta löytyy jotain uutta pällisteltävää, vaikka luulisi kohta kolmen kuukauden aikana nähneensä kaiken. Hassua.



Nyt viikonloppuna hyppäsin vaihteeksi reissuun kohti Ikaalista ja päämääränä Tampereen käsityömessut, joissa toimein tuuttorina. Siellä kului kevyet kahdeksan tuntia pepsodent-hymyä jaellessa ja mainostaessa meidän huippuloistavaa koulua. Väkeä riitti tungokseksi asti käytävillä ja paljon oli taas kaikkea hassun hauskaa ja inspiroivaa nähtävää. Ihan pää surisi siittä kaikesta, kun vihdoin iksustautui.

Tuossa äsken palailin tänne Helsingin kämpälle semifinaalia katsomasta Helenan kanssa. Pakko myöntää, että oli jännittävä jakso ja ensi sunnuntaina on varmasti tuplaten jännittävämpi. Fiilis on myös hieman haikea, sillä tämän finaaliviikon jälkeen ei ole enää kuin purkuviikko ja sitten se oli siinä. Voisikohan neiti Aika myydä pari ekstra päivää näihin viikkoihin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti