Nyt päällimmäisenä tunteena on, että huh!
Tv-katselijana en ainakaan itse ole koskaan ajatellut pahemmin, mitä kaikkea tapahtuu esim. live-esityksessä siellä kamerakuvan ulkopuolella. Kokemuksesta viisastuneena voin kertoa, että siellä tapahtuu todella paljon.
Yhtenä etuna, jos siksi sitä nyt haluaa tituleerata, työharjoittelupaikassani on, että pääsen seuraamaan livet ihan paikanpäältä ja vielä suhteellisen hyvältä istumapaikalta. Tietysti eilen käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja heti studiolle päästyäni sainkin neulan käteeni ja viimehetken korjaustyön. (Se siitä, olen vain harjoittelija, joka tulee katsomaan.) Siinä ommellessa pääsi mukaan kivasti siihen jännityseen ja odotukseen. Vanhana (siis minähän olen ttk-porukan nuorimpia, jos en ihan nuorinkin) teatterilaisena voisin sanoa, että ihan nautein siitä kutkuttavasti ilmapiiristä, joka pyöri siellä backstagella.
Ja olihan itse showkin jotain häikäisevää, ihanaa, mielenkiintoista ja jopa henkeäsalpaavaa. En oikein osaa pukea sanoiksi, miltä tuntui nähdä se oma ompelus siellä lavalla ja samalla olla tietoinen, että minun lisäkseni sen asun näki helposti toista miljoonaa suomalaista. Jotain aivan käsittämätöntä. Ainakin kun tähän asti olen ommellut vain itselleni pääosin ja nyt tekeleeni ovat kaiken kansan nähtävillä, pikkuinen ero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti