Tove100

Minun tyyliä ja erityisesti vaatteita, joita suunnittelen luonnehditaan useimmiten todella yksinkertaisiksi. Ja tottahan se on. En pidä kovinkaan omimpana tyylinä glitterikoristeita ja runsautta. Selkeät linjat ne olla pitää. Kuitenkin, kun tanssipukujen kanssa olla tekemisissä niin mennään mukavuusrajojeni ulkopuollelle, täysin. Tänäin nimittäin tuli sellaiset seitsemän tuntia pelkästään koristeltua. Ja pakko on myöntää, että se oli oikeastaan todella mukavaa.

Töiden jälkeen hyppäsimme Riikan (luokkakaverin, joka on myös työssäoppijana TTK:ssa) kanssa metroon ja suuntasimme nokan kohti keskustan hulinaa tarkoituksena mennä katsomaan Tove 100 -näyttely. Aika moni muukin oli ajatellut tehdä samoin ja odottelu aikaa kertyi sellaiset mukavat 45 minuttia jonossa, joka olisi hyvin voinut olla esim. keikkalippujono. Niin pitkä se oli.

Näyttely oli kyllä täysin jonottamisen arvoinen - sen verran muumifani olen. Oli jännä nähdä kuinka oman lapsuuden sankarit esiintyivät taidoikkaissa tauluissa. Myös kävijöiden ikähaitari oli mielenkiintoinen: jonosta löytyi alle kouluikäisistä eläkeläisiin.